Ihmiselämän kulku näyttää olevan laajamittaista
aineenvaihduntaa yhtäältä ja toisaalta monenlaista touhuamista
ympäristössä.Aineenvaihdunnan alalla ihmiset ylläpitävät
itseään kierrättämällä kaasumaisia, nestemäisiä
ja kiinteitä aineksia kehonsa kautta. tällä tavoin he mahdollistavat
luovan touhuamisensa. Suurin osa tästä aineenvaihdunnasta on
niin jokapäiväistä muotoa, ettei yksityinen ihminen juurikaan
erota eri ainesten yksilöllisiä ominaisuuksia. Poikkeuksen tekevät
useimmiten ns. raja-ainekset, joita ovat esimerkiksi mausteet, yrtit ja
nautintoaineet, jotka ovat saaneet yksilöllisempää olemassaoloa
tunnistettavuutensa johdosta.
Riittävän tiiviisti eläessään ihmiset muodostavat
yhteiskuntia ja synnyttävät sääntöjä sen
suhteen, minkälainen touhu kussakin järjestyneessä yhteiskunnassa
eli valtiossa on suotavaa ja mikä kerrassaan kiellettyä. Tälläisiä
säännöskokoelmia on ylläpidetty vapaasti arvioiden
ainakin kymmenisen tuhatta vuotta. Silti monet nykyaikaisen valtion lähtökohdat
ovat hyvin myöhäistä perua. Kenties juuri Valistuksen ja
Romantiikan 1700- ja 1800-luvuilla aikaansaaman yhteisvaikutuksen ansiosta
ns. sivistysvaltioiden lähtökohtiin tuli ajatus kaikkien kansalaisten
yhtäläisestä itseisarvosta. Tällainen radikaali ajatus
ikäänkuin myöntää vääjäämättä
kaikille kansalaisille oikeuden kulkea, tutkia ja ilmaista todellisnutta
vapaasti siinä järjestäytyneessä yhteiskunnassa, jossa
sijaitsee, kunhan ei toirnillaan aiheuta vahinkoa muille vastaavanlaisilla
oikeuksilla varristetuille kansalaisille.
Suuri osa touhuamistamme säätelevistä laeista koettaa
ehkäistä toisten vahingoittamista ja ylläpitää
kohtuullista oikeudenmukaisuutta kansalaisten tasa-arvoisunden lähtökohdasta
käsin. Erikoisempi tapausluokka lakeja ovat ne, jotka rajoittavat
kansalaisten touhua sellaisissakin tapauksissa, joissa mitään
toista, kärsivää tai vahingonsaavaa osapuolta ei ole lainkaan.
Tällaiseen tapausluokkaan kuuluu myös Cannabis-kasvia koskevat
säädökset.
Ympäristöön kohdistuva mielenkiinto on ihmisen luonnollinen
toipumus ja samalla tiedon ja ymmärryksen lähde. lhmisen tutkiva,
kokeileva ja vertaileva suhtautuminen ympäristöön mahdollistaa
uudet oivallukset ja ymmärryksen syvenemisen. Tätä ihmisen
taipumusta voidaan kutsua hänen luonnolliseksi oikeudekseen. Tämän
Iuonnollisen oikeuden käyttämisestä on itseasiassa kehittynyt
yhtä hyvin empiirinen, kokeileva tiede kuin ylevä idea sivistysvaltiostakin.
Kun nyt lain kautta ja väkivallan uhalta kielletään kansalaisia
omakohtaisesti perehtymästä tiettyihin asioihin, aineksiin, puututaan
syvällisellä tavalla ajatukseen kansalaisten tasa- ja itseisarvosta.
Kaikki eivät olekaan yhtä tasa-arvoisia sen suhteen, mitä
todellisuuden puolta voi lähestyä. Samalla on nähtävä
tällaisen lain olevan ristiriidassa tieteen vapauden ja empirismin
kanssa. Lain mukaan tietyistä asioista emme saakaan ottaa itse selvää
- vaikka tämä ei vahingoittaisi ketään toista osapuolta
- vaan on meidän tyydyttävä toisen käden tietoon.
Jos säädetty laki, positiivinen oikeus, liiaksi etääntyy
luonnollisesta oikeudesta, synnyttää kasvava jännite yhteiskuntaan
kasvavia ongelmia, kieroontumista, korruptiota ja moraalin romahtamista.
Luonnollisen - ja positiivisen oikeuden ristiriidan seurauksena on muodostunut
myös Cannabis-ongelma. Omassa maassamme parikymmentätuhatta kansalaistajoutuu
elämään lainsuojatonta elämää senlaatuisen
toiminnan seurauksena, jota he eivät oman kokemuksensa valossa voi
pitää vääränä tai muita vahingoittavana.
Joidenkin ainesten tutkimusta ja kokeilua kieltäviä lakeja
perustellaan vii-me kädessä sillä, että ne ovat kokeilijalle
itselleen vaarallisia. Mutta tässäkin on hyvä nähdä
raja, joka ylitetään. Se, mitä kansalainen tekee itselleen
on juuri ihmisen itseisarvoisuuteen liittyvä ehdoton oikeus, johon
puuttuminen on arkaaista teologisautoritääristä juurta,
josta koko sivistysvaltioprojekti vähitellen koettaa vapautua.
Edelleen voimme havaita Cannabiksen käyttämiseen liittyviä ongelmia Asian lain suojan puute ehkaisee sivistyvän käyttömuodon kehittymisen Kun julkinen vuorovaikutus ja keskustelu ehkäistään, kärjistaa tämä asenteita ja käyttötapojakin.
Lainsuojattomuus edelleen johtaa siihen, että Cannabiksen kauppa,
ja tuotanto ovat hämärissä käsissä ja valtio menettää
suuren määrän tuloja. Välitysverkostojen kautta Cannabis-asioissa
asioiva joutuu kosketuksiin piirin kanssa, missä liikkuu muitakin,
kaupan kannalta tuottoisempiakin aineksia, joiden vaikutuspiiriin piirissä
asioiva voi juuttua. Tässä yksityiskohdassa voimme havaita uuden
porttiteorian rakenteen: portti on laki, toiset se suojaa ja toiset ei.
Portti sijaitsee laillisten ainesten ja laittomien, kiellettyjen ainesten
välissä. Jos jokin Cannabiksen käyttäjä ryhtyy
toiseen lainsuojaa vailla olevaan aineeseen, ei syy ole Cannabiksessa vaan
alueessa, siinä lain suojan omaamattomassa piirissä, jossa monenlaiset
aineet liikkuvat.
Cannabis-ongelma on kärpäsestä paisutettu härkänen
- kieltolaki. Sen öhella, että se on rasistinen suhteessa vieraaseen
kulttuurimuotoon aiheuttaa se laajaa häväistystä ja tuhoa
tämän kulttuuriaineksen elämänmuotoonsa sisäistäneiden
keskuudessa. Kielolaki paisuttaa samalla tarpeettomasti yhteiskunnan kallista
ja väkivaltaista valvontakoneistoa, jonka koveneminen maalaa harmain
ja synkein värein tulevaisuuttamme. Puhe monikulttuurisesta Suomesta
ja -demokratiasta kuullostaa kamalalta tilanteessa, jossa Cannabikseenkin
kohdistuvaa kontrollia ja uhkailua edelleen kiristetään. Ongelmaa
halutaan siis paisuttaa edelleen. Tämä on aivan sietämätöntä.
Ongelma voidaan kuitenkin poistaa muuttamalla lakia tasa-arvoisempaan suuntaan
myös suhteessa erilaisiin kulttuuritraditioihin.
Cannabiksen laillistaminen ja kansakunnan sivistäminen monikulttuuriseen
maailmaan tätäkin kautta on aloitettava kotikasvatuksen ja käytön
sallimisella. Sivistysvaltio ei voi kestää jos se kerta kaikkiaan
ehkäisee jäseniään perehtymästä omakohtaisesti
vaikeisiinkin kysymyksiin, edelleen mielessä pitäen, ettei ketään
tässä perehtymisessä vahingoiteta. Jos joku kokee mielipahaa,
suuttumusta jne. sen johdösta, että joku toinen tekee jotain,
ei sen varaan voida kuitenkaan kieltoja asettaa, vaan tällaiset mielenilmaukset
kuuluvat luönnolliseen vuorovaikutukseen ja keskusteluun yhteiskunnan
piirissä. Jos oikeusjärjestys kieltää täysi-ikäisiltä
kansalaisilta Cannabis-kasviin perehtymisen kaasumaisessa, nestemäisessä
tai kiinteässä muodossa, kiistää se samalla perusarvonsa
jokaisen kansalaisen yhtäläisestä itseisarvosta. Tähän
emme kuitenkaan voi uskoa. Sensijaan tulemme näkemään laillisuuden
voiton, Cannabiskin saa vihdoin lain suojan hämmentäen ja rikastuttaen
yhteiskuntaamme. Näin saatamme kulkea sivistyneesti eteenpäin
monien erilaisten kulttuurimuotojen rinnakkaiseloa kannustaen.
J.O.