Masentava pilvi
APU N:o 37 16.9.1967. s.6-7
Puolen tunnin jälkeen:
"Minä en pystynyt sanomaan järkevää lausetta!"
Kummassakin vuoden 1992 Hampuissa oli kiinnostava kuvaus hasiksen
vaikutuksesta. Aleksandre Dumas kuvasi Pilvien pilven Monte Kriston
kreivissään ja Théophile Gautier vuorenpeikkopilven novellissaan Hasis.
Palaamme korkeista sfääreistä maan pinnalle (tai alle). Vuorossa on Markku
Veijalaisen masentava pilvi, jonka hän kuvasi Apu-lehdessä 1967.
Apu-lehden reportteri kokeili toisen ostosmatkansa jälkeen itse.
Juttukokonaisuuden, josta kuvaus on osa, on kirjoittanut Markku
Veijalainen ja Hannu Männynoksa. Tavallisesti asioista perillä olevat
tahot vahvistivat, että polttaja on Markku Veijalainen. Jos tahot
kuitenkin ovat erehtyneet ja Hannu Männynoksa haluaa kunnian kuvauksesta,
niin korjaamme asian.
"Kolme grammaa hasista on päiväannoksein...", Ismo Alanko,
taiteilijaelämää, 1994.
Onko huumausaineiden käyttö vaarallista? Miltä maistuu
hasispiipullinen? Mitkä ovat sen vaikutukset? Apu-lehden reportteri
kokeili toisen ostosmatkansa jälkeen itse. Hänen raporttinsa on masentava.
Tietosanakirjan mukaan narkoosin saavuttamiseksi tarvittiin 3-4
grammaa. Koska olin ensikertalainen, hankimme kokeeseemme vähimmäismäärän
3 grammaa. Koe tehtiin eräässä yksityisasunnossa. Mukana oli kaksi
"selvää" tarkkailijaa, joiden tekemien muistiinpanojen mukaan pystyin
palauttamaan mieleen tuon illan tapahtumat.
Hasis, marihuana tai "kama", mitä nimitystä siitä nyt käytetäänkin,
myytiin pieninä vaaleanruskeina palasina, jotka veistä apuna käyttäen
murennettiin pieniksi murusiksi. Piippuun pantiin ensin pohjalle
tavallista tupakkaa, sen jälkeen "kamaa" ja lopuksi taas tupakkaa
sytykkeeksi. Ensimmäinen tulitikku syttyi klo 22.30.
Polttamisen perustehtävänä on saada "kamasavua" keuhkoihin, joissa se
pyritään pitämään mahdollisimman kauan. Näinollen polttaminen ei ole
mikään nautinto, vaan lähinnä jonkinlainen kidutus.
"Kamasavuista" ei millään muotoa voi käyttää nimitystä savu, jos sitä
verrataan esim. tupakkaan. "Kaman" pistävä maku polttaa jo heti alussa
kurkussa, ja koko ajan minun täytyi juoda vettä. Jatkuva hengityksen
pidättäminen sai aikaan huminaa päässä.
Jatkuva polttaminen turrutti kurkun, niin että yhtäkkiä ei tuntenut
koko "kaman" makua. Vaikka muut huoneessa olijat väittivät tuntevansa
pistävän hajun, itse en enään tajunnut sitä. Piippu sammui jatkuvasti,
niin että se piti melkein koko ajan sytyttää uudelleen.
- Klo 23.02. Olimme istuneet lähes koko ajan täysin hiljaa kuunnellen
musiikkia. Odottelin jotain ihmeellistä väri-ilmiötä tapahtuvaksi, mutta
kaikki vaikutti aivan normaalilta. Päässä ei enää humissut, "kaman"
makukin oli jo häipynyt. Vasta kun ryhdyin puhumaan, tajusin erään
hämmästyttävän seikan: Minä en pystynyt sanomaan yhtään järkevää lausetta!
Tämä johtui siitä, että kun rupesin puhumaan, unohdin keskellä lausetta,
mitä olin sanomassa. Kuitenkin tajusin koko ajan, että jotain oli vinossa,
muisti vain ei jostain syystä suostunut toimimaan. Ajatukset alkoivat
sananmukaisesti vilistä päässäni, mutta en saanut niitä koskaan
kokonaisina ulos. Puheeni muuttui omituisen lapselliseksi selittelyksi.
Vaikka kuinka yritin todistella itselleni, että puhuin sekavia, en voinut
sille mitään.
- 23.11. Nousin seisomaan. Tasapaino säilyi, mutta huojuin kuitenkin
koko ajan. Kävely sujui täysin normaalisti.
- 23.16. Sekavat ajatukset jatkuivat. Minulla oli paljon puhuttavaa,
mutta kaikki päättyi siihen, että unohdin aiheen, mistä olin puhumassa.
Tilanne alkoi jostain syystä naurattaa minua. Aloin toistaa täysin
merkityksettömiä sanoja, jotka tuntuivat minusta hyvin hauskoilta. Nauroin
kuin lapsi omille jutuilleni.
- 23.18. Katsoin peilistä itseäni. Silmien pupillit olivat hyvin
suuret. Ne eivät reagoineet millään tavalla valon läheisyydessä. Silmien
ympäristö alkoi punottaa.
- 23.32. Fyysisesti olin aivan kunnossa. Missään ei tuntunut olevan
vikaa. Kaikki jäsenet olivat täysin rentoja, olo tuntui oikein mukavalta.
Jostain syystä halusin kuitenkin selittää koko ajan asioita, joita olin
alkanut sanoa, mutta niistä ei tullut johdonmukaisia lauseita.
- 23.35. Olo tuntui erittäin miellyttävältä. Pidin kaikista ihmisistä.
Vakuutin huoneessaolijoille, kuinka hauskoja he olivat. Nauroin heidän
sanoilleen, vaikka myöhemmin he kertoivat, että niissä ei ollut mitään
hauskaa. Minusta vain tuntui, että kaikki tosiaan oli nauramisen arvoista.
Kaikki mitä halusin oli saada nauraa!
- 23.40. Tässä vaiheessa minulle tuli valtava itseluottamus. Kerroin
huoneessaolijoille tästä ja vaadin heitä vakuuttamaan, että olin todella
"jotain".
- 23.52. Ensimmäinen piipullinen oli nyt ohi. Olin polttanut vasta
yhden gramman. Nauru jatkui. Yritin todistella tarkkailijoille että
tajusin koko ajan käyttäytyväni kuin pieni lapsi, mutta en voinut sille
mitään.
- 24.00. Pupillit alkoivat laajentua vieläkin.
- 0.07. Toisen piipullisen vaikutukset alkoivat tuntua yhä selvemmin.
Nyt en enää pystynyt lainkaan puhumaan mitään järkevää. Kaikki oli vain
tavattoman hauskaa.
- 0.15. Aloin toistaa kaikkea sitä, mitä edellä olin jo sanonut. En
kuitenkaan muistanut itse, että olin kertonut jo samat jutut aikaisemmin.
Minusta tuntui, että keksin ne vasta sillä hetkellä. Yritin kuvailla
oloani, mutta kaikki päättyi aina hysteeriseen nauruun.
- 0.31. Kolmas piipullinen. Olin nyt polttanut kaksi grammaa. Tässä
vaiheessa oli jonkinlainen "selvä hetki", sillä pystyin puhumaan jo
kokonaisia lauseita.
- 0.34. Minut valtasi miellyttämisen halu. Tiedustelin
huoneessaolijoiden vointia, kysyin halusivatko he jotain syötävää tai
juotavaa. Olin hyvin kiinnostunut muista ihmisistä.
- 0.41. Pieni alakuloinen hetki. Istuin hiljaa ja ajattelin. Nyt en enää
muista, mitä.
- 0.45. Halusin teetä. Mielialat vaihtuivat hyvin nopeasti. En ollut
enää yhtään kiinnostunut toisten asioista. Halusin teetä ja muutuin hyvin
määräileväksi.
- 0.47. Ohimoissa tuntui omituista painetta. Yritin polttaa välillä
tavallista tupakkaa, mutta se maistui kamalalle.
- 1.00. Puhe muuttui jälleen katkonaiseksi. Ajatukset hajosivat taas
omille teilleen.
- 1.08. Tunsin lievää päänsärkyä. Enää ei ollut lainkaan hauskaa.
Kaikki tuntui nyt pelottavan masentavalta. Puhe luisti taas paremmin, ja
pystyin ilmaisemaan ajatuksiani. Kerroin tarkkailijoilleni toimittajan
vastuusta tällaisen jutun yhteydessä. Koko keskustelu muuttui hyvin
syvämietteiseksi. Puhe oli hiljaista ja sanat tulivat harvakseen.
- 1.12. Kolmas piipullinen loppui. Olin polttanut 3 grammaa.
- 1.15. Tunsin päässäni omituista painetta, joka tuntui puristavan ohimot
ulos. Vaikka minun ei ollut yhtään nälkä, halusin syödä. Löysin
jääkaapista säilykepurkin ja söin kolme jauhelihapihviä.
- 1.26. Jälleen eräänlainen "selvä hetki". Ei väsyttänyt, ei ollut
nälkä, ei ollut mitään. Kaikki tuntui vain masentavalta.
- 1.50. Yritin jälleen polttaa tavallista tupakkaa, mutta en voinut
sietää sen makua. Tunnelma yhä edelleen maassa.
- 2.30. Olin 40 minuuttia aivan hiljaa. Ajattelin ajatuksia, joilla ei
ollut alkua eikä loppua. Ei enää naurattanut. Olo oli nyt hyvin väsynyt.
Silmät tuntuivat pullistuvan ulos kuopistaan ja päässä tuntui jatkuvasti
se omituinen humina. Menin vuoteeseen, mutta en saanut unta. Vasta pitkän
valvomisen jälkeen tuli syvä unitila, joka päättyi seuraavana päivänä
kello 11.40. Pilvimatka oli päättynyt.
English Summary: Historical Journalism
Hamppu recently discovered an article published in the popular weekly
magazine APU in September 1967. The writers conducted an experiment to see
what the effect of a small amount of the much-talked-about hashish would
be. Because the experimenter was doing it for the first time, he used what
he thought was a small amount - three grams. The reactions reported during
the smoking session which lasted more than three hours varied from
confused thoughts, enlarged pupils, euphoria, giddiness, self conficence,
depression, and finally fatigue.